Nationalismiin perehtyvä Uuden maailman luojat jatkaa hyväksi havaitulla linjalla.

D’Anglas eli aikana, jolloin nationalismin ja kansallisvaltioiden ideat alkoivat vähitellen muotoutua. Esimerkiksi Ranskan vallankumouksessa syntyi periaatteessa kansan hallitsema tasavalta.

Muuallakin luotu nationalistinen identiteetti oli osin fiktiivinen. Runollista tai proosallista pohjaa turvasivat kuitenkin konkreettiset rakenteet, kuten lait ja virastot.

Näin nationalismi vastasi näppärästi sekä maallisiin että pyhiin tarpeisiin. Jumalan sijaan saattoi palvoa kansallisvaltiota ja sen symboleita, kuten siniristilippua.

Käsitteet eivät mene Uuden maailman luojissa sekaisin, sillä Miettinen kirjoittaa tarkasti. Hänen tämäkin kirjansa vaatii silti kärsivällisyyttä ja mielenkiintoa huolelliseen tutkimukseen.

Asiallinen, analyyttinen ja hieman kuivakka Miettinen antaa itselleen luvan irrotella vain harvoin: ”Kaiken takana on rakkaus. Tai ainakin niin kuningas Henrik VIII halusi itselleen uskotella.”

MIETTINEN on pohtinut aiemmin, ovatko Euroopan ja demokratian parhaat ajat takana.

Nyt hän pähkäilee samaa nationalismista. Sen ihanteena oli tarjota kansakunnille mahdollisuus edetä parempaan tulevaisuuteen itsenäisinä, ylpeinä ja rinnakkain. Tavoite ei toteutunut täydellisenä tutkijan mukaan siksi, että nationalismissa vapautus ja väkivalta kietoutuivat yhteen.

Uuden maailman luojissa huomautetaan, että siinä missä vielä Euroopan hulluna vuonna 1848 nationalismi oli erittäin edistyksellinen idea, sittemmin se alkoi merkitä pysähtyneisyyttä.

Miettinen ei kuitenkaan tuomitse nationalismia suoralta kädeltä, vain kritisoi sen joustamattomuutta. Nykymuodossaan se vaalii perinteitä, torjuu vierasta ja on kiinnostunut paluusta menneisyyteen.

Jälkiviisaasti, maailmansotien jälkeen, vielä 1800-luvulla voimissaan olleelle naiiville kehitysuskolle on helppo naureskella. Silti se tarjoaisi meille terveempää toivoa ilmastonmuutoksen kaltaisten globaalien uhkien torjumiseen kuin muotiin tullut keskittyminen pelotteluun.

UUDEN MAAILMAN LUOJAT liikkuu laajasti etenkin Euroopassa, jonka osa Suomi on.

Suomeksi silti kirjoitetun kirjan keskeisenä tavoitteena on Miettisen mukaan herättää meillä julkista keskustelua valtion roolista.

Huomattavaa perehtyneisyyttä huokuvaa tekstiä tukevat liitteen klassiset nationalistiset maalaukset, kuten John Gastin American Progress (1872), jossa valetaan uskoa Yhdysvaltojen laajentumiselle länteen. Kuvat on valittu hyvällä maulla ja perustellusti.

Miettinen varoittaa uskomasta väitteisiin, joiden mukaan kansallisvaltiokin oli historiallisen kehityksen vääjäämätön seuraus ja päätepiste. Tutkija korostaa muutoksen monimutkaisuutta ja jatkumista.

Nationalismi ei esimerkiksi ollut Ranskassa pelkästään monarkian vastavoima, vaan sen perillinen, kuten Miettinen monia hienoja oivalluksia sisältävässä teoksessaan esittää. Kumpikin vaati uskoa ja uhrautumista.

TEOKSESSA avataan nationalismin ottaneen erilaisia muotoja riippuen ajasta ja paikasta.

Tilkkutäkkimäinen idea syntyi aitoon tarpeeseen kaupungistumisen ja teollistumisen murtaessa perinteistä järjestystä. Miettisen tulkinnassa nationalismi on maallistunut uskonto.

Uuden maailman luojissa nostetaan esiin Ranskan vallankumous ja Yhdysvaltojen itsenäistyminen, joita molempia pidettiin tekijöittensä toimesta historian nollapisteenä. Patonkimaassa jopa lanseerattiin uusi kalenteri, jossa ajanlasku alkoi väkivaltaisen vallankumouksen pyhästä teosta.

Perspektiiviä antavaa on lukea, että pelko yhteiskunnan liian nopeasta muuttumisesta ja salaliittoteorioiden kehittely olivat tuttuja juttuja jo 1700-luvulla. Niitä motivoi halu hallita ja selittää kaaosta. Samoin voitaisiin tulkita tämänhetkistä pakkomiellettämme nähdä tulevaisuus uhkana.

Olisi mukavaa, jos Miettinen lisäisi kirjoihinsa enemmän omia mielipiteitään, vaikka se herättäisikin epäilyksiä tutkijan ryhtymisestä esseistiksi. Faktapohjaisuus tekee Uuden maailman luojista luotettavan ja melko raskaan, eikä se sovi perinpohjaisuutensa takia kaikille.

Onneksi Miettisen lukijat todennäköisesti tietävät jo, mitä odottaa: pelkkää asiaa satojen sivujen mitalta.